Category

Eduskunta

Category

Siinä he olivat, Suomen uudet ministerit. Eduskuntavaalit oli pidetty ja voittajaksi oli jälleen selviytynyt punavihreä blokki. Se oli saanut yli 80 % äänistä. Kuten monissa aiemmissakin vaaleissa. Vastapuolella oli vain joitain hajanaisia yhden asian puolueita, Kristillisdemokraatit ehkä vanhimpana puolueena. Monet vuosituhannen vaihteessa olemassa olleet puolueet oli jo aikoja sitten kielletty liian homogeenisina. Ne kun eivät siirtymäajan jälkeenkään olleet saaneet jäsenikseen kuin pääasiassa valkoisia suomalaisia.

Laki monimuotoisista puolueista oli tullut voimaan punavihreän blokin ajamana ja se velvoitti puolueiden jäsenkunnan koostuvan tasapuolisesti maailman ihmisistä. Ne puolueet, jotka tähän eivät siirtymäajan jälkeen päässeet, yksinkertaisesti lakkautettiin. Punavihreä blokki oli haalinut jäsenikseen ihmisiä kaikilla mahdollisilla taustoilla. Kun Suomessa ei yksinkertaisesti asunut ketään joka oli peräisin Tyynenmeren pienistä saarivaltioista, he lennättivät sieltä yhden perheen Suomeen ja maksoivat tämän elämisen. Vain jotta täyttivät riittävän hyvin monimuotoisuuden kriteerit.

Eduskuntavaaleissa äänioikeus oli kuitenkin vielä kaikilla täysi-ikäisillä Suomen kansalaisilla ja täällä pysyvästi asuvilla. Vaikka varsinkin täällä asuvien taustat olivat hyvin moninaisia, eduskuntaan valittiin silti pääosin perinteisiä kantasuomalaisia. Sellaisia joiden esi-isätkin olivat asuneet Suomessa vuosisatoja aiemmin.

Ongelmaksi muodostui kuitenkin hallituksen valitseminen. Lain mukaan kun ministereinä piti olla edustajia kaikista sukupuolista, kaikilta mantereilta, suurimmista valtioista, kaikkia ihonväriä edustavia, kaikkien uskontokuntien edustajia ja uskonnottomia.

Näitä ei kuitenkaan kansanedustajista löytynyt. Niinpä hallitus koostui jo ties monennettako kertaa peräkkäin ammattiministereistä, jotka olivat muuttaneet Suomeen vain ollakseen ministereitä. Pääministeri oli toki punavihreän blokki -puolueen puheenjohtaja. Muista ministereistä ruotsia, englantia tai edes saksaa ei osannut kuin kaksi. Kaikilla muilla oli käytössään tulkki. Osalla jopa kaksi tulkkia koska joidenkin alkuasukasheimojen kielistä ei löytynyt suoria kääntäjiä edes englantiin saatikka suomeen.

Niinpä hallitus ei itse saanut oikeastaan mitään aikaiseksi. Kaikki aika kun kului etukäteen kirjoitettujen puheiden kääntämiseen kaikille ja niihin sopivien vastausten laatimiseen ja kääntämiseen. Hallitus olikin oikeastaan politiikan versio reality -ohjelmasta. Joskin panokset olivat hiukan liian suuret.

Valiokuntien työskentelykin oli käytännössä lamaantunut samasta syystä kuin hallituksenkin. Jokaisessa valiokunnassa oli erinäinen määrä ihmisiä joka puolelta maailmaa, erilaisilta taustoilta ja tarkoitusperiltä. Niinpä valiokunnissakin oli aina paikalla suuri määrä tulkkeja.

Tosin ei hallituksen tai valiokuntien pitänytkään saada mitään aikaiseksi. Uusia lakeja pystyttiin säätämään oikeastaan vain sen takia, että virkamieskunta oli vielä pätevää. Ne hoitivat valmistelut, kommenttien pyytämisen lakiehdotuksiin ja lakien viemiset eduskunnan äänestyksiin.

Eduskunnan kyselytunnit, keskustelut ja muut tapahtumat olivat varsin huvittavia. Kansanedustajat kysyivät kysymyksensä ja pitivät puheenvuoronsa suomeksi. Ministereille sitten käännettiin kysymykset, he vastasivat omalla kielellään jotain jonka tulkki tai pari sitten käänsi suomeksi. Vaikka ministerit olivat sinänsä titteliltään ammattiministereitä, eivät he kuitenkaan olleet politiikan ammattilaisia. Eikä kovin moni ollut kiinnostunut Suomen asioista. Vaikka hyvää palkkaa saivatkin. Niinpä vastauksen kansanedustajien kysymyksiin olivat vielä enemmän ohi aiheen kuin vuosituhannen vaihteen jälkeen. Vähemmän asiantuntevia ne eivät oikeastaan olleet, koska se nyt vaan ei ollut mahdollista.

Punavihreä blokki -puolue ei ollut säätäessään lakia monimuotoisista puolueista, hallituksesta ja valiokunnista tullut ajatelleeksi, että sen omakin toiminta halvaantuu ja muuttuu mahdottomaksi. Niinpä se vähä päätäntävalta mitä Suomella EU:n direktiivien jälkeen vielä oli, oli virkamiesten, siis virkahenkilöiden, käsissä.