Anton lähti asunnostaan Puotilassa ja pisti oven takanaan kiinni ja vielä takalukkoon. Kukaan ei ollut enää vuosiin jättänyt varmuuslukkoa auki. Ovenpielissä oli teräksiset vahvikkeet karmin ja oven puolella, jotka ainakin hiukan hidastaisivat murtautujia. Toisaalta, eipä hänen asunnossaan olisi juuri mitään roistoille arvokasta, mutta yleensähän ne ainakin sotkivat paikkoja.

Kävellessään rappusia alas kuudennesta kerroksesta, hissi ei ollut toiminut enää vuosiin, hän tarkisti päivän uutiset ja oikeat mielipiteet. Useimmat ministeriöt julkaisivat viikon viralliset mielipiteet, jotkin ministeriöt jopa päivän viralliset mielipiteet. Kaikkia kansalaisia suositeltiin noudattamaan virallisia mielipiteitä jotta väärät mielipiteet eivät myrkyttäisi ilmapiiriä ja aiheuttaisi yhteiskuntaa rapauttavaa mielipiteenvapautta.

Mielipiteenvapaushan oli ollut joskus kansalaisyhteiskunnan aikoihin normaali olotila, joissakin piireissä jopa hyve. Mutta kun maailmalta oli kehittyneempien yhteiskuntien suunnasta levinnyt oikeiden mielipiteiden aallot, oli myös Suomessa ymmärretty, että vapaat mielipiteet ja hyvinvointiyhteiskunta eivät ole yhteensopivia. Joten mielipiteenvapaus sai mennä. Eihän sitä voinut mitata kuten päiväkotipaikkoja tai rokotusten aikaansaamaa vastustuskykyä.

Anton käveli Puotilan metroaseman R-kioskille ja tarkisti puhelimesta päivän sallitut tervehdykset.

  • Tsaher tsaher Heikki! -Anton huikkasi tutulle myyjälle.
  • Tsaher Anton!

Tänään oli sallittua tervehtiä vain kurdien ja somalien murteista kehittyneen kielen tervehdyksellä. Anton osti kupillisen kahvia johon sai tänään vain kaktuksesta uutettua maitoa. Sitä tosin ei ollut ollut saatavilla tukusta, joten Anton joutui ottamaan kahvinsa mustana. Viikon sokeri oli Tansanian ylänköjen alkuperäisasukkaiden sokeriruo’oista tekemä sokeri ja sitäkin oli riittänyt vain pariin keskustan virastoon. Viime viikon maidot ja sokerit olivat menneet käyttökieltoon sunnuntai-iltana ja sinänsä ihan kurantti tavara oli jouduttu pistämään biojätteeseen.

Kallista ja erittäin aikaavieväähän se tietysti oli joka viikko vaihtaa ruoka-aineet, tervehdykset ja iskusanat. Mutta kyllä meillä on varaa eikä se ole keneltäkään pois.

Write A Comment